Tämä on tarina tytöstä, jonka elämä oli kaikkea muuta kuin mitä hän toivoi sen olevan. I hope you follow!
From day one, hänen elämänsä on ollut täynnä vaikeuksia. Hänet synnytti nainen, joka jätettiin yksin kantaa vastuu pienestä tytöstä. Nainen kantoi hänet mahassaan toivoen tietenkin että raskaus keskeytyisi, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Pieni tyttö sieltä kuitenkin syntyi ja vieläpä terveenä. Sitten nainen tapasi miehen. Tavattuaan tämän uuden miehen, hän heivasi tämän pienen tytön vanhemmilleen kasvatettavaksi. Kun tyttö oli 2-vuotias nainen ja uusi mies muuttivat toiselle puolelle maata, antaakseen tälle pikku tytölle hyvän elämän. Tai ainakin parempaa elämää mitä nainen oli koskaan saanut. Heille kävi hyvä flaksi ja saivat oleskeluluvan sinne maahan. Siellä maassa oli hyvin kylmä ja se oli aivan erilainen kun mitä he olivat ikinä kuvitelleet sen olevan. Heillä meni todella kauan sopeutua uuteen maahan, mutta ajan kanssa se onnistui. Tyttö ei koskaan pitänyt isäpuolestaan eikä koskaan hyväksynyt tätä. Nainen oli liian sinisilmäinen, ettei nähnyt mitään pahaa miehessä. Asuttua 2 vuotta siinä maassa, pariskunnalle syntyi ensimmäinen yhteinen lapsi. Silloin esikois tyttö jäi jo varjoon. Mutta kukaan ei huomannut sitä. Kaikki kuitenkin sujui hyvin, jos sen voi niin ajatella. Tyttö aloitti päiväkodin ollessaan 4-vuotias ja se oli jo valmiiksi hyvin rankkaa, sillä rasismia oli liikkeellä minne ikinä kääntyikään. Päiväkodissa tytöllä ei ollut ystäviä. Tytön ollessa 6-vuotias, hän sai toisen veljen. Uutinen toisesta veljestä ei ilahduttanut tyttöä, sillä hän oli jäänyt jo varjoon. Asiaa ei auttanut sekään että perheessä oli väkivaltaa. Tytön ollessa 7-vuotias hän aloitti koulun, mut siltikään mikään ei ollut tytön elämässä hyvin. Kotona oli asiat huonommin kuin ihmiset osasivat kuvitella. Mutta ei ollut ketään jolle olisi voinut puhua. 8-vuotiaana tyttö alkoi syyttää itseään kaikesta. Hän usein mietti jos hän ei olisi olemassa, ehkä kaikki olisivat onnellisia. Sitä myöten hänelle tuli syömishäiriö. Mä en tiedä kuinka paljon 8 vuotiaan pitäisi painaa, mutta veikkaisin että noin 30 kg. Koulussa hän puhui siitä kuinka läski ja ruma hän oli. Mitä enemmän hän kasvoi elämä meni vain huonompaan suuntaan ja väkivaltaisuus lisääntyi huomattavasti. Koko nuoruus oli yhtä isoa väkivaltaa, mutta tytön onneksi se loppui tytön ollessa 15-vuotias ja hän sai alkaa elää elämäänsä. Siinä vaiheessa kun tyttö pääsi vapaaksi ilkeästä isä puolesta, oli liian myöhäistä elää lapsuuttaan, sillä 15 vuotiaana sitä aletaan kasvaa aikuiseksi. 12 vuotta siis meni pimennössä, eikä niitä saanut takaisin. Tytön ylämäki ei kestänyt kauan, sillä kaksi vuotta sitä sai elää nuoren tytön normaalia elämää ja sitten olikin aika muuttaa pois kotoa 17 vuotiaana, eikä todellakaan omasta tahdosta. Siinä tyttö sitten hyppeli ystävästä ystävään, kunnes löysi paikan ystävältään missä sai asua hetken aikaa. Sekään ei kuitenkaan ollut ikuista ja taas oli muutto uuteen paikkaan. Sit alkoikin aikuisikä mikä on aivan uusi tarinansa.
Se mitä mä haluan sanoa on että omaa elämää ei voi käsikirjoittaa. Sillä muuten tällä tytöllä ei olisi ollut tällaista elämää. Joskus sitä miettii miks minä..? Mut nykyisin mä ajattelen että jumala ei olisi antanut kenellekkään sellaista elämää kenellekkään ihmiselle, josta hän olisi ajatellut että tämä ihminen ei pärjäisi/kestäisi. Joskus mä mietin et miten kauan mä enään kestän..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti