Anxiety and everything else..

Tuntuu et joka päivä mä taistelen, taistelen selviytymisestä. Elämä on niin rauhatonta. Kaikki on hyvin, mut silti mikään ei ole hyvin. Se tunne kun sä vajoot alas ja sä tunnet sen. Mä koitan taistella sitä vastaan mut se vaan vetää alemmas. Sen nimi on masennus ja se taitaa tulla takas. Kävin sen kanssa keskustelua kuinka se pilas mun elämän. Se vei multa kaiken hyvän mikä mulla oli. Nyt mulla ei ole enään mitään. Ihan kuin sitä ei kiinnosta. Mä sanoin sille et jos se ikinä tulee takas, mä tapan sen! Se on niin hirveetä ja kamalaa taistella joka ikinen päivä siitä että selviytyy päivästä. Joka päivä sitä taistelee. Milloin mun voimat loppuu, milloin mä en jaksa enään, milloin mä annan sen voittaa..? Mä lähes päivittäin ajattelen mitä mä menetin ja se harmittaa. Mä haluan sen takas, voinko mä saada sen..? Eikö se voisi etsiä toisen ihmisen jota piinata.. Se piinas mua vuoden ja lähetti mut alinpaan helvettiin. Eikö se riitä..? Mitä se musta vielä haluaa. Mä haluan olla normaali. Mä en halua voida huonosti. Mä haluan voida hyvin. Sen jälkeen kun mä parannuin masennuksesta, mä olen ollut onnellinen. Mä olen nytkin, joskus. Mä olen onnellinen kun mua ympäröi joukko ihmisiä, mut sit kun mä olen yksin, mä itken, mua ahdistaa ja välillä tuntuu että jopa masentaa. Voiko masennuksesta koskaan parantua..? Mä haluan parantua täysin. Sillain että mun ei ikinä tarvitsisi taistella kenenkään kanssa. Ja elämä rullais omalla painollaan. Elämä on raakaa, mut tää on jo liikaa!!

 

Maroon 5 Ft. Wiz Khalifa - Payphone