10. heinäkuuta 2012

Luudat heilumaan!

Tänään koitti se päivä mitä eniten pelkäsin.. Hammaslääkäri. Olin jo aamu seitsemältä hereillä, kun piti ehtiä viedä koira ulos ja sit se oli menoa kohti hammaslääkäriin. Mä oon ihan kujalla näistä kesä aikatauluista. Mä en enään tiedä mikä bussi menee minnekkin tai mikä ratikka minnekkin, kun reitit muuttuu koko ajan. Myöhästyin aamulla ratikastani, joten otin bussin sörkkään, josta otin 7B ratikan , joka sokoksen pysäkin kohdalla ilmoitti ettei mene ooppera pysäkille. Jäin pois, odotin sit 10 ratikkaa, joka myös oli poikkeus reitillä. Siis hemmetti! No monen kulkuneuvon jälkeen pääsin hammaslääkäriin. Pääsin aika nopeesti sisään ja sitten olikin reijän paikkaus. Mulla on ihan hirveä neula kammo, joten pelästyin kun näin neulan, mutta ihana hammaslääkäri täti antoi mun pitää sitä kädestä. Kyllä helpotti kovasti kun sai pitää toista kädestä ja aika äkkiä se olikin ohi! Ei ollut helppo reikä, meinaa olin hammaslääkärissä tunti 45 minuuttia. Lähdettyäni sieltä, olin hirveän väsynyt ja halusin päästä vain kotiin nukkumaan. Otin ensin bussin kamppiin josta sitten otin toisen bussin kotiin. Lopulta kun pääsin kotiin, nukahdin samantien. Herättyäni huomasin ihmisten kaivanneeni mua, kun puhelimeen oli tullut kolme puhelua ja yksi viesti. Soitin kaikille takaisin ja sitten aloin valmistaa itseni lähtöön. Olin menossa ystävälleni Johannalle kylään. Yllätys yllätys, puudutukseni loppui tasan kl 15 ja ai että mä voin sanoa se kipu oli kamala. Tuntui kun joku olisi puristanut pääsi johonkin.. Otin 1g buranan, ja lähdin kohti bussipysäkkiä. Bussissa istuessa, luulin pääni räjähtävän. Päästyäni ystävälleni otin toisen buranan.. Ihan sama tuliko yliannostus, mut kipu oli sietämätön ja kun mä en normaalisti vedä mihinkään särkylääkkeitä. Olin Johannalla koko illan ja autoin häntä purkamaan muutolaatikoita ja laittamaan asiat paikoilleen. Daisyä viihdytti pikku Michelle neiti! Illalla tulimme sitten kotiin, annoin Daisylle ruokaa ja lähdimme 3 km lenkille. Tuolla se nyt tyytyväisesti nukkuu ja mä taidan mennä myös!

Daisy




Mulla on ihan hirveä ikävä Timiä, vaikka me nähtiin eilen, mut on vain! Puhuttiin me tänään kerran puhelimessa, muuten ollaan tekstailtu, mut silti. Perjantaina meidän kai pitäisi nähdä ja tarkoituksena olis mennä uimaan.. Siitä on kyllä aikaa kun mä olen uinut. Ostin ranskasta uimapuvun, mut en tiedä viittinkö laittaa sitä uimahalliin, vai onkohan se liian rohkea, saas nähdä!

Juttelin juuri ystäväni kanssa ja tajusin et mä kävelin just vuoden helvetin läpi, näytin sille keskaria ja sanoin, mua et saa! Siis ihan outoo ajatella, mut niin siinä kävi.. Masennus on yhtä kuin helvettiä, maanpäällistä helvettiä. Ja mä selvisin siitä. Ihan oikeesti, tulee melkeen tippa linssiin kun miettii, et mä selvisin. Enkä ois pärjännyt ja selvinnyt ilman Timiä. Kaikki tää oli itselleni mutta myös sille! Mä olen niin onnellinen ja mä todellakin ansaitsen sen! Go hard or go home! :)


2 kommenttia:

  1. Haha miks musta tuntuu et näen itseni tässä blogi tekstissä :DDDD no ei hyvä jos meidä keskustelu autto

    VastaaPoista