Kyllä se aurinko paistaa risukasaankin!

 

Just have few questions..

Eilen helsinki oli autiomaa. Ulkona ei ollut ketään, oli aivan hiiren hiljaista. Ahdistus jatkui, mutta koitin selvitä ilman rauhottavaa, kunnes sain tekstiviestin äidiltäni joka ei ole puhunut minulle puoleen vuoteen syystä tai toisesta. Ahdistukseni paheni ja pistin viestiä Timille, haluisiko hän tulla luokseni. Ulkona satoi kaatamalla vettä, mutta päätin mennä 5km lenkille. Ajattelin että sen jälkeen minulla olisi parempi mieli ja niin minulla olikin. Ollessani suihkussa Timi tuli ovesta sisälle, hän sanoi moi ja minä vastasin siihen. Päästyäni suihkusta, tunsin kuinka välimme olivat kylmät, hän ei sanonut mitään, enkä minäkään. Lopulta istahdin sohvalle ja hän kysyi, mikä minulla oli hätänä. Kerroin tilanteen ja hän ihmetteli että senkö takia hän oli tänne tullut. Mä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä ettei ihmisen aina tarvitse tehdä kuolemaa että voi tulla apuun. Välillä ihmisellä on vaan paha mieli/olo ja haluaa jutella asiansa jollekkin. Ja toinen syy miksi hänet meille pyysin oli koska halusin nähdä hänet. Hän oli yhä vihainen minulle siitä mitä tapahtui torstaina. Keskustelimme sitten siitä ja koitimme selvittää sitä asiaa. Minusta on todella kurjaa että jos meillä menee hyvin kolmen viikon ajan ja yhtenä päivänä sattuu jotain ikävää, niin se että yksi päivä voi tuhota kolme viikkoa, uskomatonta! Itse en ole kovin pitkävihainen, joten en voi käsittää tuollaista. No joka tapauksessa, saimme asiat selvittyä ja hän jäi yöksi. Kävimme mäkissä hakemassa "iltapalaa" ja tulimme sitten meille katsomaan elokuvaa. Meillä oli todella hauska ilta. Hierroin Timin jalkoja samalla kuin katsoimme elokuvaa. Tänään nukuimme todella pitkään, kun eilen meni vähän myöhäseksi. Hän teki minulle aamiaista, siivosimme yhdessä ja sitten hän lähti. Ennen hänen lähtöään, otin yhden asian puheeksi, mitä itse ajattelin että olisi hyvä keskustella.. Yhteen muuttaminen! Halusin tietää aikooko hän muuttaa takaisin kotiin vai etsiä uutta asuntoa vai edelleen kökkiä siellä hänen vanhempiensa luona. Hänellä ei ollut siihen mitään konkreettista vastausta, mutta enhän minä konkreettista vastausta halunnut. Halusin vaan kuulla jotain suuntaa antavaa. Timi olettaa että se tietää mitä mä ajattelen, vaikka todellisuus on se että hän ei tiedä. Ja hän aina ymmärtää minut väärin, mikä on myös todella ikävää, mutta kaipa se johtuu tästä kaikesta mitä meillä on ollut. Me olimme vielä puoli vuotta sitten perhe ja sit se kaikki tuhoutui. Mä kaipaan sitä perhettä ja mä kaipaan sitä turvaa mitä siltä ihmiselta sain. Mulla on ikävä sitä ihmistä ja mulla on ikävä sitä seuraa. Puoli vuotta olen ollut yksin ja tunne yksinäisyydestä ahdistaa minua. Mä toivon että hän ymmärtäisi että syy miksi haluan hänet kotiin on koska ikävöin häntä. Me koitetaan parantaa meidän välejä ja mä tiedän että hänellä on pelkonsa, mutta niin kauan kun hän pelkää, me emme pääse eteenpäin. Niin kauan kun hän ei uskalla nähdä vaivaa, me emme pääse eteenpäin. Jos ei ota askelta kohti tulevaisuutta, ei pääse eteenpäin! Mä rakastan sitä ihmistä ja olen rakastunut häneen, vaikka hän ei ole minuun. Mutta silti mä rakastan, vaikka se sattuu joka päivä, kun se toinen ei sano sulle "mä rakastan sua" koska hän ei tunnen niin. Monet sanoo että anna olla, move on.. Mut mä seison ja odotan että ehkä.. Ehkä hän tajuaa sen pian ja sanoo ne sanat minulle takaisin.

 

  

I guess not..

Huomenna aamulla taas salille. Mä olen niin motivoitunut tähän salilla käymiseen. Mä en tiedä mistä tätä motivaatiota tulee, mut keep on coming!! :) Salilla käyminen on muuttanut mun elämää suunnattomasti. Nyt mä voin katsoa itseäni peilistä ja sanoa, "mä olen kaunis!" Timi sanoi että olen selkesti laihtunut ja että näytän hyvältä, se lämmitti mieltäni kovin! Mutta toivon joku päivä että saan käännettyä hänen päänsä, kun kävelen ohi. Mä en halua olla söpö tai kaunis.. Mä haluan olla WAU!! Huomenna mennään Timin kanssa lounaalle, en odota häneltä mitään, mutta samalla odotan jotain..